Into piukeena aina treeneihin? NOT!

Olenko mie aina lähdössä treenaamaan into piukeena? Hypin ja pompin kotona tasajalkaa ja huudan, että salille, salille, lenkille, lenkille? Olenko mie aina täynnä tarmoa matkalla treeneihin? No en todellakaan ole. En ymmärrä mistä tälläinen harhakuva ihmisille ylipäänsä edes tulee ja jos tuo on se mitä tavoitellaan niin tuskin tulet koskaan pääsemään tavoitteeseen ja se se vasta onkin tylsää, jos koko elämänsä odottaa kotona, että se mystinen motivaatio tulla tupsahtaa koti sohvalle ja innostaa sinut pomppimaan tasajalkaa omassa olohuoneessasi.

 

 

Toissapäivänä, kun oltiin Sampon kanssa treenaamassa niin jostain tuli vain puhetta siitä motivaatiosta treeneihin lähtöön ja mie sanoin Sampolle, että mie voin ihan rehellisesti sanoa, että yksi kymmenestä kerrasta minulla kiinnostaa lähteä treenaamaan, mutta lähden silti, koska ainostaan se lähteminen on vaikein osuus. Tottakai olen aivan samanlailla mukavuudenhaluinen niinkuin meistä jokainen ja onhan se sohva houkuttelevampi illasta kuin hikinen treeni ja kyllä se torkun painaminen aamulla tuntuu monesti paremmalta vaihtoehdolta kuin salille lähtö, mutta miksi sitten kuitenkin lähden?  Mikä saa minut kuitenkin liikkeelle? Miksi en vain jää sinne sohvalle syömään sipsejä?

Minulle on todella tärkeää jaksaa, voida hyvin ja olla terve ja tiedän, että ainoa tie kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin on myös se, että liikun, halusin tai en. Miksi haluan jaksaa, voida hyvin ja olla terve? Siksi, koska haluan kehittää itseäni, haluan olla energinen, iloinen ja touhukas äiti pojalleni, haluan olla esimerkki omille asiakkailleni, haluan viedä yritystäni eteenpäin, haluan innostaa ihmisiä ja haluan olla mahdollisimman hyvässä kunnossa kokonaisvaltaisesti. Jotta jaksan  vaalia näitä minulle tärkeitä asioita on minun oltava hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa ja se ei valitettavasti kasva kotisohvalla eikä torkkua painaessa. Silloin, kun liikkeelle lähtö on vaikeaa muistutan itselleni niitä asioita jotka on minulle tärkeitä ja silloin myös ymmärrän, että jotta voin tehdä itselleni tärkeitä asioita on minun nyt pidettävä itsestäni huolta.

Olen kirjoittanut tästä aikasemminkin, mutta minulla ahdistaa jo pelkästää ajatuskin siitä, että en jaksaisi juosta poikani perässä tai heittäytyä hänen kanssaan jalkapalloa pompotelemaan. Minua ahdistaa jo ajatuskin siitä, että poikani saisi kotoa sellaisen esimerkin, että oman hyvinvoinnin laiminlyönti on ihan okei. Minua ahdistaa ajatus, että poikani sairastuisi johonkin elintapasairauteen joko minun toimesta tai minun esimerkillä opituilla tavoilla itse. Tämä on jo yksi valtava moottori joka ajaa minut treenaamaan silloinkin, kun ei voisi vähempää kiinnostaa.

 

 

Jos jäisin treenien sijaan sohvalle makoilemaan tulisin todennäköisesti kovin kateelliseksi niille ihmisille, jotka treenaavat, koska he kehittyvät, laihtuvat ja tulevat parempaan kuntoon kun samaan aikaan minulla paino nousisi ja fyysinen kunto laskisi. Minusta saattaisi jopa tulla oman elämäni uhri joka katkerana maailmalle voivottelisi sohvalta omaa kohtaloaan. Voisin selitellä, että kun minulla on tuo pieni lapsi, niin paljon töitä ja käsi kipeä.  Voisin selitellä, että nyt on ollut niin rankkaa ja nyt ei ole sopiva hetki.  Nämä on näitä valintoja ja minä valitsen ainakin tuon omasta mielestäni paremman tien. Pitkässä juoksussa kuitenkin enemmän harmittaisi se, että jäisi sinne sohvalle makoilemaan kuin sitten se, että heräisi herätyskelloon ja lähtisi salille.

Ei ole vielä ikinä tullut sellaista kertaa, että olisi kaduttanut, että lähdin treenaamaan vaan kyllä ne kerrat, kun on jättänyt treenit välistä oman laiskuuden takia on harmittanut paljon enemmän. Lähteminen on vaikein osuus, mutta sen jälkeen kaikki on vaan siistiä. Se fiilis mikä on treenin jälkeen on jotain niin hienoa, että sitä ei kadu koskaan.  Se, että kehittyy ja oppii uusia asioita on maailman hienointa. Liikkumista mie rakastan koko sydämmestäni, kunhan vain saa itsensä potkittua liikkumaan!

 

 

On siis harhaluulo, että minua, urheilijoita tai sinun naapuriasi kiinnostaa joka kerta lähteä treeneihin, mutta kun muistetaan, että mikä on meille tärkeää ja mitä haluamme elämässä saavuttaa niin sitä heittää treenikassin olalle siitäkin huolimatta, että justiinsa sillä hetkellä ei voisi vähempää kiinnostaa.

 

 

Ei kommentteja

Sorry, the comment form is closed at this time.