Historian ensimmäinen äiti, joka käy töissä!

Miten kehtaan pitää poikaani hoidossa, kun itse teen sillä aikaa kaikkea kivaa?  Eikö minulla ole yhtään huono omatunto, kun en ehdi olemaan poikani kanssa, kun olen niin kiireinen? 

 

 

Olen viimeisen vuoden aikana saanut kommentteja, tekstiviestejä, viestejä snäpissä, Instagramissa, Facebookissa ja ties missä siitä, että miten kehtaan pitää poikaani hoidossa ja tehdä sillä aika itse kaikkea kivaa? Minulta on kyselty, että eikö minulla ole yhtään huono omatunto, että vien pojan hoitoon ja menen itse treenaamaan? On myös mietitty sitä, että mitenköhän pojan kasvun käy, kun äiti on niin kiireinen töiden, koulujen, kirjoittamisen, tapahtumien, treenaamisen ja puhujakeikkojen kanssa.. Joillekkin ihmisille tulee kuulemma huono olo, kun joutuvat seuraamaan vierestä tätä, kun lapsi on jätetty lähes heitteille kunnalliseen päivähoitoon siksi aikaa, kun äiti tekee kaikkea hauskaa. On myös kysytty, että teenkö oikeita töitä ollenkaan?

Elämänhän kuuluisi siis olla joidenkin ihmisten mielestä kuolettavan tylsää, ankeaa ja työ ei ole työtä jos se ei ole harvinaisen paskaa.

Aina, kun saan tälläisen viestin, niin pahoitan hetkeksi mieleni ja mietin, että voi kunpa nämä ihmiset vaan tietäisi. Aina, kun luen tälläisen viestin, niin mietin, että miten huono olla jollain pitää olla, että voi keskittyä tälläiseen asiaan? Mietin, että millainen äiti tämä kyseinen äiti on omalle lapselleen, kun keskittyy minun ja poikani elämään eikä hänen ja hänen lapsen elämään. Mietin, että millaisena esimerkkinä tälläiset ” paremmat ” äidit ovat omille lapsilleen?

 

 

Mie voin nyt paljastaa teille kaikille sellaisen asian, että vaikka joku saattaisikin tehdä työtä, joka on tylsää ja paskaa, niin kaikki ei tee sellaista työtä. Jotkut ihan oikeasti tekevät työkseen sellaisia asioita, joita rakastaa ja joka voi olla jopa hauskaa. Miettikää? SIIS HAUSKAA! Miettikää, jotkut ihan oikeasti liikkuu työkseen ja se on hauskaa ja siitä jopa maksetaan palkkaa! Minun työ on pääsääntöisesti sellaista mistä moni saattaa haaveilla. Työtä, kun on niin monenlaista ja jokainen voi valita itse mitä tekee työkseen. Mie ainakin olen päättänyt tehdä sellaista työtä, jota rakastan ja josta saan itselleni suurta nautintoa, koska elämä nyt on vaan ihan pikkuisen liian lyhyt siihen, että viettäisi kahdeksan tuntia päivästä sellaisessa paikassa, jota inhoaa.

Minun työn rikkaus on se, että saatan vaikka hiihtää ympäri Levin asiakkaiden kanssa tai lähteä pelaamaan täällä treenileirillä olevien asiakkaiden kanssa jääkiekkoa. Joskus minun työhön kuuluu kuvauksia, treenileirejä, urheilutapahtumiin osallistumisia, salitreenejä, vaelluksia tuntureille, maastopyöräretkiä tai kenties joogan näytetunnin vastaanotto.  Minun työn rikkaus on se, että saan lähteä asiakkaiden kanssa juoksulenkille tai lumikenkäilemään ja joskus työni heittää minut puhumaan jonnekkin päin Suomea. Kuvitekaa, että työhöni kuuluu myös sosiaalisenmedian päivittäminen ja jopa tämä kirjoittaminen. Me jokainen voidaan valita miten tämä elämä taplataan läpi ja vaikka joku tekee jotain mitä rakastaa koko sydämmestään työkseen niin se ei ole keneltäkään pois, päin vastoin. Mitä enemmän Suomessakin olisi työstään pitäviä ihmisiä niin uskoisin, että sitä vähemmän täällä olisi masentuneita ja työuupumuksen partaalla olevia ihmisiä.

 

 

Mie saan tehdä kahdeksan tuntia päivässä pääsääntöisesti sellaisia asioita, joita rakastan ja mielestäni se on aika hienoa. Kun on päivän aikana saanut tehdä sellaisia asioita joista pitää, niin kyllä sen lapsenkin kanssa kotona on aika paljon helmpompaa, kun ei tarvitse kotona purkaa omaa huonoa oloaan eikä paskaa työpäiväänsä.  Mielestäni pelottavampaa on ne vanhemmat, jotka inhoavat työtänsä ja joko purkavat sen huonon olon kotona ja kaikista kauheinta on se, että jotkut oikein patoo sitä huonoa oloa sisäänsä ja en voi muutakuin ihmetellä, että miksei jokin taho puutuu siihen asiaan.  Tottakai minun työhöni yrittäjänä kuuluu myös paljon muuta ja joinakin päivinä joudun istumaan nenä kiinni ruudussa ja tekemään paperihommia ja ei ne ei ole mielestäni kivoja, mutta kun niitä on suhteessa huomattavasti paljon vähemmän niin väittäisin, että työni on aivan hitokseen hauskaa!

Minulla on yrittäjänä sellainen rikkaus, että voidaan ihan  yllättäin olla viikko pois töistä ja lähteä vaikka lomalle. Rikkaus on myös se, että kaikille reissuille voin ottaa Pikku-Peipon mukaan ja joinakin päivinä töihin ei ole pakko edes mennä,  jos Peetulle ja minulle pulkkamäki houkuttaa enemmän kuin tylsät paperityöt.

 

 

Mikä oli tekstin pointti? Pointti oli se, että jos ihmisella on niin huono olla omassa työssään tai elämässään, että pitää kadehtia toisen ihmisen työtä tai elämää niin olisiko aika vaihtaa alaa ja tehdä jotain sellaista josta nauttii? Onni on meidän jokaisen omissa käsissä. Kukaan ei ole tule muuttamaan elämääsi, jos itse et tee asialle mitään. Mie todellakin toivon ja kannustan kaikkia, jotka miettivät alan vaihtoa tai unelman toteuttamista tekemään sen NYT. Koskaan ei voi tietää, että milloin on jo liian myöhäistä toteuttaa omia haaveitaan. Mie haluan olla Pikku-Peipolle esimerkkinä siitä, että elämässä voi tehdä lähestulkoon mitä tahansa jos itse vain uskoo siihen. Haluan näyttää esimerkkiä siitä, että ihminen voi todellakin voida hyvin ja elää omaa unelmaansa niin, että siitä vielä maksetaan!

Niin ja onhan tässä vielä sellainenkin homma, että minunhan on pakko tehdä töitä, koska elätän poikani itse omilla tuloillani.

 

Kaupallinen yhteistyö: DefShop Suomi 

Vaatteet: DefShop Suomi

Psssst! Sain teille lukijoille -10% alekoodin DefShoppiin! KOODI: laura18 ja voimassa 12.2.2018 saakka! Mie rakastan Adidaksen huppareita  ja niitä löytyy kyllä tuolta vinopino! 

 

Ei kommentteja

Sorry, the comment form is closed at this time.