Pari sanaa pettymyksestä!

Juuri nyt tällä hetkellä minun pitäisi olla Helsingissä Lasten & Nuorten säätion Unelmafoorumissa puhumassa nuorille unelmista yhdessä Hatsolon kanssa, mutta en ole. Olen kotona sohvalla peiton alla.

Tänä aamuna jouduin itku kurkussa perumaan yhden tämän vuoden henkilökohtaisesti tärkeimmän puhekeikan, koska minulta ei lähtenyt yhtään ääntä ja kuume nousi nousemistaan. Yritin aamuyöhön saakka uskotella, että mie kyllä saan itseni aamuksi kuntoon ja pystyn nousemaan koneeseen ja en ikinä oikestaan syö mitään särkylääkkeitä, mutta nyt söin niin paljon, kun pystyin ja join kaiken maailman rohdot sekä liejut. Yritin kaikki loitsut, vesipiiput, höyryhengitykset ja nokkakannut, mutta ei. Ei niin ei. Kroppa oli päättänyt, että nyt en mene puhumaan ja sen asian nieleminen, että en pysty tekemään jotain asiaa on nyt iso pala itselle ja kun kirjoitan tätä tekstiä niin silmät kostuu, pettymyksestä.

Minun yksi unelmista on ollut se, että saan tehdä nuorten kanssa töitä ja se tuli toteen ensimmäisen kerran toissa keväänä, kun pääsin mukaan Unelmafoorumiin  ja siitä seurasi koulukierteet ja se, että pääsin mukaan Dreams-ohjelmaan yhdeksi Dreamsteriksi yhdessä Hatsolon kanssa. Se, että pääsen puhumaan nuorille ja sanomaan heille, että he pystyvät mihin tahansa vaikka muut sanoisi mitä, on ollut jotain sellaista mitä itse olisin kaivannut nuorena ja siksi siitä on tullut itselle uskomattoman merkityksellinen ja arvokas asia ja se, että nyt en ole paikalla tuntuu, kuin olisin pettänyt kaikki ne nuoret siellä.

Eilen illasta, kun kuume nousi niin soitin Isälle ja sanoin, etten nyt oikein tiedä mitä teen. Haluan mennä vaikka sairaana tahdonvoimalla, koska tämä on niin tärkeää minulle, mutta en tiedä kestääkö minun kroppa enää yhtään äärirajoilla käymistä ja samalla, kun sanoin sen ääneen mietin, että vaikka jokainen nuori on tärkeä, niin minulla on täällä jotain paljon tärkeämpää oma poika, jota varten ensisijaisesti olen olemassa. Nielin pettymyksen ja otin omat opit käyttöön. Minun on pidettävä ensisijaisesti itsestäni huolta, jotta voin auttaa muita. Kipeänä minusta ei ole hyötyä kenelläkkään ja vaikka tämä oli iso pala nieltäväksi, niin uskon, että myöhemmin pystyn järkevästi katsomaan taaksepäin ja sanomaan itselleni, että hyvä, että hoidin itseni kuntoon enkä leikkinyt terveydellä.

Pettymys ihmiseen tai itseensä on yksi vahvimmista tunteista mitä tiedän omalla kohdallani. Olen elämäni aikana tuottanut lukemattomia pettymyksiä ihmisille, itselleni ja minulle on tuotettu pettymyksiä, mutta ne on aina hyviä hetkiä miettiä miksi tekee jotain asiaa ja minkälaisten ihmisten kanssa. Pettymys on aina oma tunne ja kukaan ei voi tietää mistä joku tuntee pettymystä eikä niitä voi ikinä verrata. Jollekkin tämä asia saattaa olla hyvinkin mitätön ja minulle taas elämän ja kuoleman kysymys.  Tunnekokemuksia ei voi ikinä verrata.

 

 

Itselle pettymykseen liittyy paljon turhautumisen ja riittämättömyyden tunnetta, mutta olen oppinut elämässä, että juuri nämä hetket on loistavia hetkiä kertomaan siitä, että tekeekö itselle merkityksellisiä asioita. Jos tämän aamuinen ilmoitus siitä, etten pääse puhumaan ei olisi tuntunut miltään niin ei se silloin olisi ollut myöskään kovinkaan merkityksellinen asia itselle. Jos joku asia saa minut näin tunteelliseksi tiedän, että teen oikeita asioita elämässä. Pettymyksen kohdalla oma sietokyky epämiellyttäviä tilanteita kohtaan kasvaa ja minusta tulee tämänkin tapauksen seurauksena entistä vahvempi ihminen.

Laitoin yöllä viestiä Hatsololle, että en pääse tulemaan, että hänen pitää vetää yksin meidän setti Unelmafoorumissa niin hän vastasi, että Supersankaritkin sairastaa joskus. Nuo sanat oli juuri sillä hetkellä hyvinkin merkitykselliset. Minäkin saan joskus olla kipeä, väsynyt ja heikko ja se ei silti muuta minussa mitään eikä muiden käsitystä minusta.

Jos joku teistä nuorista sattuu lukemaan tämän tekstin niin haluan sanoa teille, että me kyllä ehditään näkemään vielä. Meillä on Lasten & Nuorten Säätiön ja Hatsolon kanssa huikeita suunitelmia tulossa syksylle ja ensivuonna vahvasti mukana Unelmafoorumissa. Säätiö toimii täysin lahjoituksien perusteella eli kyseessä ei ole mikään taho josta me nostetaan isoja puhujapalkkioita vaan kaikki jotka on mukana siinä tekee sitä aidosta halusta tehdä nuorten kanssa töitä, joten jos sinä haluat tukea säätiön toimintaa ja sinulla on siihen mahdollisuus niin tee se.

Nuorten kanssa tehtävä työ ei lopu koskaan ja meillä ei ole varaa menettää heistä yhtään. 

Tässä on yhden nuoren viesti, jonka sain Snäpissä sen jälkeen, kun olimme käyneet koululla puhumassa:

” Laura, en jaksa alkaa nyt vääntää mitään romaania tähän, mutta voisin kertoa vaikka ikuisuuteen asti susta pelkkää hyvää, mutta näin lyhyesti nyt sanon, että mie oon tämmöinen masentunut ihminen ja ajattelin, et mul ei oo mitään tulevaisuutta, ennen kun kävit puhuu meijän koululla. Sain sulta niin paljon inspiraatiota ja motivaatiota jatkaa mun elämää ja voittaa kaikki vastoinkäymiset. Päätin et sun puheen voimalla ja tsempillä mä jatkan mun elämän loppuun asti niin pitkälle kun voin. Ja aijon taistella loppuun asti. En voi mitenkään kiittää sua tarpeeksi hyvin vaikka haluun sitä ihan super paljon. Oot mulle aivan suuren suuri motivaation lähde ja sun ansiosta mä jaksan vielä pysyä täällä jonkin aikaa. ”  

Näiden nuorten takia pettymys siitä, että en ole juuri nyt puhumassa Unelmafoorumissa oli iso, mutta samalla se antoi voimaa ja sisua siihen, että aijon tehdä kaikkeni, että Lasten & Nuorten Säätiö tulee toimimaan niin kauan kun minussa henki pihisee. Meistä ihan jokainen voi tukea heidän toimintaa niin sinä, minä kuin sitten vaikka isompi yritys.  Lahjoittamalla et sijoita minuun tai muihin Dreamstereihin vaan tulevaisuuteen ja jos mietin itseäni äitinä ja sitä, että minun pojalla olisi usko elämään kadonnut ja voisin 5 eurolla saada aikaan sen, että joku hänen ihailema ihminen tulisi puhumaan juuri hänen koululle ja sanoisi hänelle, että sinä pystyt siihen olisi se aika pieni summa siitä, että minun lapsi saisi uskoa elämään, itseensä ja siihen, että kyllä elämä kantaa.

Lahjoittaa voit TÄSTÄ!

 

 

Ei kommentteja

Sorry, the comment form is closed at this time.